Tekovihreää laskelmointia

Torstai 26.6.2014 klo 7:34 - Minna Reijonen


   Värikuvassa lokinvalkoiseen ja virtaviivaiseen tuulimyllyyn paistaa aurinko. Samalla poutapilvet sinistä taustaa vasten harmonisesti rauhoittavat.

   Tuulivoimasta luodaan helposti mielikuvia luonnonmukaisuudesta. Saasteettomuutta ja harmittomuuta ylikorostetaan. Tuulienergialla on tekovihreä puolensa.

   Harmilliselta vaikuttaa usein tarkempien ympäristövaikutusten arviointien tekemättä jättäminen.

   Maakuntavaltuusto hyväksyi Pohjois-Savoon jopa 18 uutta tuulivoima-aluetta. Se on huikea määrä täällä sisämaan alueella, missä ei ole edes meren rannikkotuulia. Tuulivoiman lobbaus näyttää edenneen.

   Tuulibisneksessä mukana olevat tahot tuskin rakennuttavat kalliita tuulimyllyjä pelkästään hyväntahtoisuuttaan ekologisuutta ja luontoa ajatellen. Merkittävin syy tuntuu olevan energiantuottajien saamat merkittävät rahanarvoiset edut, jos edes osa energiasta tuotetaan uusiutuvalla energianlähteellä.

   Tuulimyllyjä tuntuukin kannattavan pystyttää energiamarkkinoilla muiden hyötyjen takia, vaikka myllyt itsessään tekisivätkin tappiota. Tuulibisneksessä näytetään osaavan laskelmointi.

   Huomionarvoista on, että etujen saamiseksi saman yhtiön muiden energian tuotantotapojen ei välttämättä tarvitse olla uusiutuvia.

   Asukkaille tulisi avoimemmin kertoa ikävistä puolista. Myllyjen naapuruston asukkaiden ei tarvitse edes haaveilla saavansa korvauksia maanarvon alenemisesta meluhaittojen tai kaavoituksen myötä.

   Vaikuttaa siltä, että tuulivoima-alueiden perustamisissa voidaan jopa säännönmukaisesti jättää tekemättä ympäristövaikutusten arviointeja. Tällöin lähiasukkaiden mielipide jää hyvin herkästi kuulematta.

   Ympäristövaikutusten arviointeja ei nimiitäin tarvitse tehdä, jos myllyjä ryhmään tulee alle kymmenen kappaletta tai kokonaisteho on alle 30 megawattia.

   Usein myllyjä tunnutaan suunnittelevan alueelle juuri sellainen määrä, että ympäristövaikutusten arvioinnin voi sivuuttaa. Näin näytetään ovelasti vältettävän lähiasukkaiden kuuleminen.

   Ympäristövaikutukset pitäisi arvioida aina riippumatta siitä, kuinka minen tuulimyllyn ryhmää suunnitellaan.

   Haitat tulisi korvata lähiseudun asukkaille. Haitta on yhtä suuri haitta myllyn vaikutusalueella asuvalle riippumatta siitä, montako myllyä muodostaa koko tuulivoima-alueen.

   Haitat olisi selvitettävä perusteellisesti ennen kuin lupia voimaloille myönnetään.

   Joissakin maissa myllyjä on jouduttu purkamaan haittavaikutusten takia. Siinä vaiheessa etsitään varmasti kiivaasti purkutöiden maksajaa.

   Tästä voi tulla realismia Pohjois-Savossakin, kun haitat tulevat esille tai jos tuulivoimassa mukana olemisesta ei ole enää energiayrittäjille riittävästi hyötyä.

   Kokonaiskuva näyttää ikävästi usein silktä, että tuulienergia on yhtiöiden bisneskeino saada näyttämään muu energiantuotanto ympäristöystävällisemmältä. Vihreä ei aina ole aitoa vihreyttä, vaan mukana voi olla voimakkaita keinovihreän sävyjä.

 ( Mielipidekirjoitukseni julkaistu 24.6.2014 Savon Sanomissa. Samoihin aiheisiin liittyen Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 13.6.2014 Lukijalta-palstalla julkaistiin kirjoitukseni : Kuka maksaa tuulibisneksen purkamisen? )