Liito-orava, ehkä ei uhanalainen

Torstai 26.2.2015 klo 6:46 - Minna Reijonen

   Liito-oravan suojelun suuntaviivoja tulisi jatkossa tarkentaa. EU tuntuu arvioivan suojelun tarpeen tarkastelemalla lajin esiintyvyyttä ainoastaan EU:n alueella. Tämä tarkastelu ei anna kuvaa maailmanlaajuisesta tilanteesta.

   Yllättäen maailmanlaajuisesti liito-orava ei kuulu uhanalaisiin tai edes vaarantuneisiin lajeihin. Maailmalla se luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi, jonka kanta on vajaa. Liito-orava on levinneisyyskartan mukaan laajalle levittäytynyt lähes koko Venäjän leveydelle tuhansien kilometrien matkalle. Levinneisyyden pinta-ala on todella suuri.

   EU-maissa liito-oravia esiintyy lähinnä vain Virossa ja Suomessa. EU:n direktiivit ne siten näyttävät sanelevan Suomenkin liito-oravien suojelua. Tulkitaanko liito-orava vielä harvinaisemmaksi lajiksi mahdollisesti pinta-alaltaan suurentuvassa EU:ssa? Näinhän voi käydä, että EU:hun tulevaisuudessa liittyvissä maissa ei esiinny laisinkaan liito-oravia. Silloin saattaa suojelu kiristyä entisestään. Mietityttää, kuinka perusteellisesti suojeltavaksi liito-oravan takia Suomen alueet tulevat.

   Yleensä ihminen näyttää väistävän liito-oravaa. Se on voinut estää hyvinkin merkittävää rakentamista ja tieväylien tekemistä. Metsänomistajat eivät aina ole tyytyväisiä, jos hakkuita suunnitellessa liito-oravan esiintyminen alueella näyttäisi aiheuttavan esteitä suunnitelmille.

   EU:ssa tulisi katsoa enemmän kokonaisuutta.  EU ei ole yhtä kuin koko maailma. Onko oikein, että Suomessa liito-orava kävelee lähes aina ihmisen yli? Luonnon arvostaminen on tärkeää, mutta varsinkin liito-orava-asioissa tarvitaan järkeistämistä.

     ( kirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa  5.2.2015 )

Antibiootti on hyvä renki ja huono isäntä

Keskiviikko 25.2.2015 klo 21:11 - Minna Reijonen

   Ilman antibioottilääkitystä moni sairaus voisi johtaa jopa kuolemaan. Marraskuinen Euroopan antibioottipäivä muistutti aiheellisesta antibioottien tehon säilymisen huolesta.

   Antibioottien tehon säilyminen ei ole itsestään selvä asia. Asiaan tulee kiinnittää jatkossakin huiomiota.

   Euroopan tautien ehkäisy ja torjuntakeskus (ECDC) nostaa esille harkitsemattomaan antibioottien käyttöön liittyviä riskejä. Harkitsematon käyttö voi johtaa siihen, että antibiootti ei enää tehoakaan tavallisiin sairauksiin. Ihmiskunnalle antibioottien tehon menetys voisi olla hyvin vakavaa.

  Antibioottien tehon säilymiseen voidaan vaikuttaa niiden harkitulla käytöllä. On tärkeää, ettei antibioottikuuria keskeytetä, vaikka hoidettavan sairauden oireet ennen kuurin loppumista parantuisivatkin.

   Jos kuurin lopettaa kesken, voi elimistössä  olla vielä sairauden aiheuttaneita bakteereita. Näistä bakteereista voi tulla vastustuskykyisiä antibioottia kohtaan, ja antibiootin teho heikkenee. On tärkeää, että tulehdus ei jää piilevänä mylläämään elimistössä.

   Antibiootteja ei tule käyttää turhaan. Turha käyttö voi olla esimerkiksi antibiootin käyttöä kaiken varalta, vaikka parantuminen ei antibioottilääkitystä vaatisikaan.

   Antibiootteja saa joissakin maissa ilman reseptiä. Se tuntuu johtaneen siihen, että lääkitys aloitetaan hyvin herkästi ilman lääkärin arviointia. Tai vastaavasti lääkitys voi jäädä turhan lyhyeksi, koska se saatetaan lopettaa heti, kun pahimmat oireet lievenevät.

   Kuuleman mukaan esimerkiksi Venäjällä on esiintynyt virtsatietulehdusta, johon antibiootit eivät enää tehoa. Euroopan maissakin on myös havaittu tulehduksia, joihin eivät tavalliset antibiootit auta.

   Bakteerit näyttävät olevan eräänlaisia selviytyjiä. Ne voivat muuntua ja kehittyä sellaisiksi, ettei antibiootti niitä hävitä.

   Antibioottiresistenssi tarkoittaa sitä, etteivät bakteeriin antibiootit pure. Mielestäni antibioottilääkityksen ei tule kuulua jatkossakaan käsikauppalääkkeisiin, joita saa ilman reseptiä. Ennen kuurin aloittamista tarvitaan arvio tai tutkimus lääkkeen tarpeellisuudesta.

   On tärkeää, että Euroopan tautien ehkäisy- ja torjuntakeskus tekee työtä antibioottien tehon säilymiseksi. Valitettavaa, että monissa maissa ei vielä asiaan ole suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella.

   Ihmiskunta on melkoisissa vaikeuksissa, jos tavalliset antibiootit menettävät tehonsa yleisiin ja tavallisiin sairauksiin. Tällöin nykyisin helposti antibiooteilla hoidettavista sairauksista voi tulla todellinen uhka.

   On tärkeää käyttää määrätty kuurilääke ohjeen mukaan. Näyttää olevan niin, että antibiootti on erittäin hyvä renki, mutta huono isäntä. Mielestäni antibiootit ovat tärkeää säilyttää reseptilääkkeenä.

 (kirjoitukseni on julkaistu Savon Sanomissa  28.12.2014)

  

Kasvojen peittäminen kiellettävä

Perjantai 23.1.2015 klo 21:05 - Minna Reijonen

   Suomessa syytetyllä on oikeudenkäynnissä oikeus peittää kasvonsa median ollessa paikalla.  Kasvoja on piiloteltu hupuilla, villapaidoilla ja papereilla.  On jopa keksitty käyttää sanomalehtiä, joihin on leikattu reiät silmien kohdalle.

   Monia tuntuu ärsyttävän se, että kasvot voidaan kätkeä piiloon.

   Erään arvion mukaan he, jotka ovat jossain tutkinnanvaiheessa myöntäneet syyllisyytensä peittävät herkemmin kasvonsa. Toisaalta he, jotka ovat kertoneet olevansa syyttömiä, eivät yleensä peitäkään niin hanakasti kasvojaan.

   On mielenkiintoista, että syyllisyytensä jo jossain vaiheessa myöntänyt voi peittää kasvonsa oikeudenkäynissä. Tuntuu siltä, että kasvojen menettämisen pelkoa tulisi ajatella ennen kuin syyllistyy laittomiin tekoihin.

   Mielestäni olisi lakimuutoksen aika. Kasvojen peittäminen oikeussalissa tulisi kieltää.

  (kirjoitukseni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 19.1.2015)

Tasapuolinen omaishoidontuki on mahdollinen

Perjantai 5.12.2014 klo 6:39 - Minna Reijonen

   Kelan äskettäin tekemä tutkimus osoittaa mielestäni selvästi omaishoitotuen muutostarpeen.

   Näyttää olevan tarvetta luoda koko Suomeen yhtenäinen ja tasapuolinen omaishoidontukisysteemi. Erot tukien suuruudessa ovat tutkimuksen mukaan olleet isoja.

   Tasapuolinen omaishoidontuki on mielestäni mahdollista vain siirtämällä tukien järjestely kunnilta valtion vastuulle. Tällöin kuntakohtaiset  erot poistuisivat.

   Nykyisin omaishoidontuen suuruus ja tuen saamisen perusteet voivat vaihdella kunnittain.

   Jos kunnan talous on tiukoilla, voi pelkona olla leikkaukset omaishoidontuessa.

   Omaishoidontuen muuttaminen verottomaksi on mielestäni perusteltua.

   Jokainen omaishoitaja tekee isot säästöt yhteiskunnalle toiminnallaan. Se summa, joka maksetaasn omaishoitahoitajalle kuukaudessa, ei välttämättä riittäisi edes yhden päivän kustannuksiin omaisen laitoshoidossa olemiseen.

  Suomi näyttäisi olevan erittäin pahassa pulassa, mikäli omaishoitajia ei olisi käytettävissä.

   Luulen vahvasti, että ilman omaishoitajia Suomessa ei olisi tarpeeksi hoitopaikkoja, joihin hoidettavia omaisia edes voitaisiin sijoittaa. Hoitopaikat tulevat yleensä huomattavasti kalliimmaksi kuin omaishoitajat.

   Omaishoidossa oleva voi tarvita omaishoitajaa vuorokauden jokaisena tuntina. On tärkeää, että omaishoitajien jaksamista edesautetaan vapaapäivillä.

   Kuntaliitoskin voi muuttaa omaishoidontukea, koska tuki ei välttämättä olekaan samanlainen kaikissa kunnissa. Viranhaltijoille kuntaliitos tuntuu takaavan sen, että palkka ei huonone. Mutta näyttää siltä, että omaishoitajia ei tämä "kuntaliitosetuudelta" tuntuva asia koske.

   Hallinnon byrokratiarattaiden kustannuksista olisi mielestäni vara siirtää varoja omaishoitoon. Tasapuolisuuden takaamiseksi omaishoitotuen järjestäminen valtion taholta olisi mielestäni kuntien tahoa parempi vaihtoehto.

   Omaishoitotuen muuttamista kokonaan veromaksi tulee edesauttaa.

 ( kirjoitukseni julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 24.11.2014 )

Kuntaliitosten irtisanomissuoja - Vähintäänkin ongelmallinen

Keskiviikko 27.8.2014 klo 22:55 - Minna Reijonen

   Pääkirjoituksessa (Savon Sanomat 14.8.)  arvellaan, että hallituksen ja eduskunnan kantti ei nyt riitä puuttua kuntaliitoksien tuomaan irtisanomissuojaan.

   Pääkirjoituksen mukaan esimerkiksi Kuopiossa on jo nyt voimassa viranhaltijoilla huikea 17 vuoden irtisanomissuoja.

   Kuntaliitoksien takaamat irtisanomissuojat tuntuvat vähintäänkin ongelmallisille.

   Vaikuttaa kummalliselle, että jokaisen kuntaliitoksen myötä irtisanomissuojan voimassaolo lasketaan alusta.

   Kuntien rahavarat ovat tiukoilla.  Tilanteesta näyttää muodostuvan kuntien kannalta kestämätön.

   Kuntaliitoksilla pyritään hakemaan tuntuvia säästöjä hallinnon kuluihin. Samalla kuntaliitokset voivat taata jopa kymmenien vuosien irtisanomissuojan.

   Kuntaliitoksissa pitäisi huomioida työvoiman todellinen tarve. Ainakaan vanhusten- tai sairaanhoidon tarve ei vähene.

   Liitoksissa asukasluvun yhteissumma tai kuntalaisten ikärakenne ei muutu miksikään. Työvoimaa hoitopuolella tarvitaan.

   Hallinnon vvähetessä työmääränkin tulisi pienentyä ja näkyä siten työvoiman tarpeessa. Mutta kuinka on käytännössä?

   Missään ei esitetä lukuja siitä, kuinka paljon hallintokulut kuntaliitoksissa aidosti vähenevät. Mahtavatko ne jopa kohota?

   Tuntuu siltä, että kunnista voi muodostua tulevaisuudessa hallintomöhkäleitä, joissa johtajilla on johtajia monessa eri byrokraattisessa portaassa.

   Kuntasäästöjen tarkoituksenmukaisuus tuntuu hämärältä, jos ketjuuntuneiden kuntaliitoksien irtisanomissuojan turvin ei esimerkiksi kalleimmin palkatun työvoiman vähentämistä voida edes harkita.

   Kuntalaisia kohtaan ei ole oikein, jos säästöjä joudutaan hakemaan esimerkiksi omaishoidosta.

   Tuntuu oudolta, ellei kanttia löydy puuttua irtisanomissuojan tuomaan todelliseen ongelmaan.

( mielipidekirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa 27.8.2014 )

Kellojen siirtoon valmis malli Venäjältä

Sunnuntai 27.7.2014 klo 22:05 - Minna Reijonen

   Vuonna 2011 Venäjä siirtyi presidenttiDmitri Medvedevin päätöksellä pysyvästi kesäaikaan. Kellojen siirtäminen talviaikaan syksyisin jäi pois.

   Uutisoinnin mukaan presidentti perusteli päätöstään, että kelloajan siirtäminen aiheuttaa stressiä ihmisille ja eläimille.

   Äskettäin päätettiin siirtyä talviaikaan. Niinpä lokakuulla Venäjä siirtyy pysyvään talviaikaan.

   Presidentti Vladimir Putin tunnetaan tarlviaikaan siirtymisen puolustajana. Kellojen jokakeväinen siirtäminen kesäaikaan jää pois.

   Asian ydin on, että kellojen siirtoa ei Venäjällä tehdä enää puolivuosittain. Se olisi järkevää myös Suomessa.

   Kellojen siirtämiskäytäntö alkoi Suomessa 33 vuotta sitten. Eri puolilla maailmaa kesäaika ei välttämättä ala samana ajankohtana.

   EU:sta löytyy direktiivi tähänkin asiaan. Kellojen siirtämisestä luopuminen ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista.

   Ei Suomessa noin vain voida siirtyä pelkästään talvi- tai kesäaikaan.

   Tuntuu siltä, että se ei tapahtuisi kovin nopeastikaan EU:n pykäläviidakossa.

   Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistaan joka viides vuosi tiedonanto. Siinä todetaan kesäajan alkamis- ja päättymispäivämäärä viideksi vuodeksi eteenpäin.

   Kellojen siirtoa on jossain vaiheessa perusteltu jopa säästösyillä. Epäilen ja kritisoin mahdollisia kellojen siirtämisestä tulevia säästöjä.

   Tuskin kukaan pystyy säästöjä osoittamaan. Asia saattaisi olla jopa päinvastoin. Luulen vahvasti, että säästöjä voi ennemminkin tulla, jos siirtoja ei tehdä.

   Eli säädösten muuttaminen tässä asiassa ei ole yksinkertaista. Silti olisi järkevää pyrkiä poistamaan kellojen siitokäytäntö.

   Kesä- ja talviaikaan siirtymisestä on varmaan monta mielipidettä. Ja onhan vielä olemassa kultainen keskitie, jossa kelloja käännettäisiin kesä- ja talviajan välillä. Tällöin siirto olisi puoli tuntia.

   Kellojen siirtäminen edestakaisin puolivuosittain on melko turhaa.

   Keskustelu asiasta on varmasti paikallaan.

  (mielipidekirjoitukseni on julkaistu Savon Sanomissa 19.7.2014)

Tekovihreää laskelmointia

Torstai 26.6.2014 klo 7:34 - Minna Reijonen

   Värikuvassa lokinvalkoiseen ja virtaviivaiseen tuulimyllyyn paistaa aurinko. Samalla poutapilvet sinistä taustaa vasten harmonisesti rauhoittavat.

   Tuulivoimasta luodaan helposti mielikuvia luonnonmukaisuudesta. Saasteettomuutta ja harmittomuuta ylikorostetaan. Tuulienergialla on tekovihreä puolensa.

   Harmilliselta vaikuttaa usein tarkempien ympäristövaikutusten arviointien tekemättä jättäminen.

   Maakuntavaltuusto hyväksyi Pohjois-Savoon jopa 18 uutta tuulivoima-aluetta. Se on huikea määrä täällä sisämaan alueella, missä ei ole edes meren rannikkotuulia. Tuulivoiman lobbaus näyttää edenneen.

   Tuulibisneksessä mukana olevat tahot tuskin rakennuttavat kalliita tuulimyllyjä pelkästään hyväntahtoisuuttaan ekologisuutta ja luontoa ajatellen. Merkittävin syy tuntuu olevan energiantuottajien saamat merkittävät rahanarvoiset edut, jos edes osa energiasta tuotetaan uusiutuvalla energianlähteellä.

   Tuulimyllyjä tuntuukin kannattavan pystyttää energiamarkkinoilla muiden hyötyjen takia, vaikka myllyt itsessään tekisivätkin tappiota. Tuulibisneksessä näytetään osaavan laskelmointi.

   Huomionarvoista on, että etujen saamiseksi saman yhtiön muiden energian tuotantotapojen ei välttämättä tarvitse olla uusiutuvia.

   Asukkaille tulisi avoimemmin kertoa ikävistä puolista. Myllyjen naapuruston asukkaiden ei tarvitse edes haaveilla saavansa korvauksia maanarvon alenemisesta meluhaittojen tai kaavoituksen myötä.

   Vaikuttaa siltä, että tuulivoima-alueiden perustamisissa voidaan jopa säännönmukaisesti jättää tekemättä ympäristövaikutusten arviointeja. Tällöin lähiasukkaiden mielipide jää hyvin herkästi kuulematta.

   Ympäristövaikutusten arviointeja ei nimiitäin tarvitse tehdä, jos myllyjä ryhmään tulee alle kymmenen kappaletta tai kokonaisteho on alle 30 megawattia.

   Usein myllyjä tunnutaan suunnittelevan alueelle juuri sellainen määrä, että ympäristövaikutusten arvioinnin voi sivuuttaa. Näin näytetään ovelasti vältettävän lähiasukkaiden kuuleminen.

   Ympäristövaikutukset pitäisi arvioida aina riippumatta siitä, kuinka minen tuulimyllyn ryhmää suunnitellaan.

   Haitat tulisi korvata lähiseudun asukkaille. Haitta on yhtä suuri haitta myllyn vaikutusalueella asuvalle riippumatta siitä, montako myllyä muodostaa koko tuulivoima-alueen.

   Haitat olisi selvitettävä perusteellisesti ennen kuin lupia voimaloille myönnetään.

   Joissakin maissa myllyjä on jouduttu purkamaan haittavaikutusten takia. Siinä vaiheessa etsitään varmasti kiivaasti purkutöiden maksajaa.

   Tästä voi tulla realismia Pohjois-Savossakin, kun haitat tulevat esille tai jos tuulivoimassa mukana olemisesta ei ole enää energiayrittäjille riittävästi hyötyä.

   Kokonaiskuva näyttää ikävästi usein silktä, että tuulienergia on yhtiöiden bisneskeino saada näyttämään muu energiantuotanto ympäristöystävällisemmältä. Vihreä ei aina ole aitoa vihreyttä, vaan mukana voi olla voimakkaita keinovihreän sävyjä.

 ( Mielipidekirjoitukseni julkaistu 24.6.2014 Savon Sanomissa. Samoihin aiheisiin liittyen Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 13.6.2014 Lukijalta-palstalla julkaistiin kirjoitukseni : Kuka maksaa tuulibisneksen purkamisen? )

Kylätalojen verohuojennuksilla on merkitystä

Tiistai 15.4.2014 klo 20:58 - Minna Reijonen

  Kylätalot voivat parhaimmillaan olla kylien lämminhenkisiä sydämiä. Ne voivat koota kyläläisiä yhteen harrastuksien ja monien muiden asioiden takia. Kylätaloja ylläpidetään yleensä pienillä rahamäärillä. 

  Yleishyödyllisten kiinteistöjen verotuksessa on eroa eri kunnissa. Kyselin aiheesta  muutamien eri kuntien käytäntöjä. Toisissa verotetaan ja toisissa verotuksen osalta voi saada huojennuksia. 

   Haja-asutusalueella voi olla todella iso merkitys sillä, jos kylätalo saa huojennuksen kiinteistöveron osalta.  Asia kannattaa selvittää  kylätalojen osalta myös kuntaliitoksien yhteydessä tapahtuvissa muutoksissa. Käytännöt vaihtelevat.

   Jätin Kuopion valtuustossa aloitteen, jossa esitin, että Kuopion kaupunki päättää jatkossa itse vuosittain yleishyödyllisten kiinteistöjen verohuojennuksista hakemuksien perusteella. Samalla Kuopio peruu huojennuksien päätäntävallan pois verohallinnolta.

   Kiinteistöveron poisto tai huojennus yleishyödylliseltä kiinteistöltä voi mahdollistaa esimerkiksi haja-asutusalueella kylän aktiivista toimintaa myös tulevaisuudessa.

  Eloisa kylä on suurta rikkautta!

   

  

Kelkkailureittien rakentaminen - Vapaaehtoisuuden pohjalta

Lauantai 11.1.2014 klo 7:20 - Minna Reijonen

   Kuopion valtuusto päätti karsia äänestyksen jälkeen omaishoidon tuesta, mutta ei kelkkareittien ylläpidosta. Omaishoito kuuluu mielestäni kunnan varsinaisiin tehtäviin toisin kuin kelkkailu.

   Kelkkareitit halutaan rakentaa verovaroin, eikä käyttäjiltä peritä lainkaan maksuja. Reittien kunnostamiseen on budjetoitu tälle vuodelle 30 000 euroa.

   Murtolahteen suunnitellun reitin kustannukset ovat 82 800 euroa. Hyvinvoinnin edistämisen lautakunta ei hyväksynyt suunnitelmaa.

   Kaupungin esityslistan mukaan suunnitelmat tehdään yhteistyössä maanomistajien kanssa. Tämä ei pidä paikkaansa, koska suuri osa maanomistajista vastustaa koko reittiä.

   Kuopio pyrkii ikään kuin pakkokeinoin kasvattamaan reitistöjä. Se voi tuottaa hankaluuksia maanomistajille.

   Kelkkailuväylistä pitäisi neuvotellen sopia maanomistajien kanssa. Mukana  voisivat olla myös kelkkailukerhot tai kelkkailuyrittäjät.

   Vaikka hanke on jo edennyt, on vaihtoehtoja. Väylät voidaan vaihtoehtoisesti perustaa vapaaehtoisin sopimuksin, jolloin maanomistajalle korvataan haitat. Tarvittaessa linjauksia voidaan vaihtaa.

   Kelkkailureittien perustaminen vapaaehtoisuuteen perustuen onnistuu muuallakin ilman kunnan panostusta. Miksi se ei sitten onnistuisi  Pohjois-Savossakin?

   Monet kelkkailijat ovat valmiita maksamaan kelkkailu-urien käyttämisestä. On kallista ylläpitää maastossa jopa kuuden metrin levyisiä väyliä ja siltoja sekä muita rakenteita.

   Reittien rakentaminen on ristiriidassa Kuopion ilmastopoliittisen ohjelman kanssa, joka on hyväksytty vuonna 2009. Ohjelman tarkoitushan on vähentää päästöjä.

   Vähälumisena talvena maanomistajia tuntuu kauhistuttavan ajatus mönkijäliikenteestä.  Aikaisemmin järvien jäillä harrastettua kelkkailua yritetään selvästikin siirtää mantereelle. Kuka voi taata, ettei jossain vaiheessa myös kesäkäyttö mönkijöineen lisääntyisi?

  (mielipidekirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa 9.1.2014)

Kansanäänestys - Ei pelkkää silmänlumetta

Tiistai 17.12.2013 klo 8:59 - Minna Reijonen

   Kaupunkiseutujen kuntien pakkoliitoksissa on noussut keskusteluun kansan tahto. Vaikka nyt tunnutaan olevan kansanäänestyksen kannalla, niin tyrmätäänkö tulevassa laissa samalla kansan mielipide?

   Kuntien asukaslukujen erolla on merkitystä suunniteltaessa kahden kaupungin samanaikaista yhteistä äänestystä.

   Kahden kunnan yhteisessä kansanäänestyksessä tulos on oikeuden mukainen vain, jos yhdistyvien kuntien asukasluku on täysin sama. Näin ei käytännössä olisi koskaan.

   Oletetaan, että toisen kaupungin asukasluku on 10 000 ja toisen 200 000 asukasta.  Kuntalaisten äänestäessä voi tulos olla  täysin erilainen, mikäli kunnat äänestävät yhdessä tai erikseen.

   Oletetaan, että edellä mainittu esimerkki toteutettaisiin yhteisäänestyksenä. Sillloin pienen kunnan äänillä olisi vaikutusta enintään noin reilut viisi prosenttia.

   Jos äänestykset järjestettäisiin erikseen, niin pienen kunnan kuntalaisten mielipiteen painoarvo olisi 50 prosenttia.

   Vaikka pienessä kunnassa kaikki äänestäisivät kuinka yksimielisesti tahansa, niin tuloksen ratkaisisi isompi kunta.

   Koska ennen kuntaliitosta ollaan erillisiä kuntia, pitäisi äänestys mielestäni järjestää kunnissa täysin erillisinä. Olisi helposti laskettavissa, mikä on prosenttiosuuksina äänestyksen tulos.

   Isolla ja pienellä kunnalla tulisi olla päätäntävaltaa liitosasiassa tasan saman verran kummallakin.

   Kansanäänestys kuntaliitoksista on tähän asti ollut neuvoa antavaa. Se tarkoittaa, että päättäjien ei ole ollut pakko kuunnella kuntalaisia, vaikka äänestys olisikin järjestetty. 

   Vasta nyt on herätty äänestyksen merkitykseen. Moni liitos on jo tehty kuntalaisia kuulematta.

    Lakiin olisi pitänyt lisätä jo kauan sitten sitovan kansanäänestyksen järjestäminen liitoksen yhteydessä.

   On tärkeää, että lakiin ei missään tapauksessa tule pykälää, joka mahdollistaa pienen kunnan kaappaamisen isomman hoiviin  äänestyksen turvin vastoin molempien kuntien asukkaiden tahtoa.

   Äänestyksestä ei saa tulla pelkkää poliittista valtapeliä ja silmänlumetta.

     ( Mielipide-tekstini julkaistu Savon Sanomissa 13.12.2013)

Lääkkeiden turvallisuus ja saavutettavuus eivät saa kärsiä

Sunnuntai 11.8.2013 klo 8:18 - Minna Reijonen

Vaaralliset tai tehottomat lääkeväärennökset ovet maailmalla arkipäivää. Suomessa lääkkeiden ostaminen apteekista on monien säädösten säätelemää ja turvallista. Maassamme on kattavasti yli 800 apteekkitoimipistettä.

Lääkäri- ja lääkepalveluiden saavutettavuudella on merkitystä. Apteekkiverkoston kattavuutta on pyritty turvaamaan erilaisin keinoin.

Monille lääkkeille löytyy nykypäivänä korvaava valmiste. Vaikuttava aine on sama, mutta apuaineissa voi olla eroa. Samaa lääkeainetta samalla vahvuudella saattaa olla myynnissä 20 eri nimellä.

On mahdolista, että potilas käyttää usean lääkärin palveluita. Lääkärit eivät siis välttämättä tiedä toisen lääkärin määräämistä lääkkeistä. Pahimmillaan potilas saattaa käyttää samaa lääkettä monella eri nimellä. Annos voi moninkertaistua ja lääketurvallisuus heikkenee.

Elektroninen resepti (e-resepti) antaa lääkärille mahdollisuuden tarkastella potilaan kokonaislääkitystä. Tämä tapahtuu potilaan suostumuksella, ja se parantaa lääketurvallisuutta. Tällöin lääkärin on mahdollista huomata, jos samaa lääkettä on määrännyt toinen lääkäri.

Viime aikoina reseptilääkkeitä on jäänyt kelakorvauksen ulkopuolelle. Tällöin asiakas maksaa lääkkeensä kokonaan itse. Pääsääntöisesti kalliit, vakavien sairauksien lääkkeet ovet kuitenkin korvattavia.

Kelan korvaussysteemi tulee säilyttää. Korvattavuuden ulkopuolelle jätettävät lääkkeet  tulee harkita erityisen tarkkaan. Sillä Kelan korvaukset mahdollistavat  monille elintärkeiden lääkkeiden käyttämisen. Hyväkään lääke ei auta, ellei sitä ole mahdollista saada käyttöön.

Sekä matka lääkärin vastaanotolle että lääkkeiden hakumatka on pidettävä inhimillisenä. Lääkkeiden saavutettavuus ja turvallisen käytön varmistaminen ovat haasteita, joiden puolesta apteekkilaiset työskentelevät myös tulevaisuudessa.

kesakuu_iv_2013_120.jpg  (kirjoitukseni on julkaistu Maaseudun   Tulevaisuudessa  9.8.2013)                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   Kuvassa vanhoja nostalgisia apteekkipurkkeja.

Vanhusten hoito - Muuttorumba armotonta

Sunnuntai 31.3.2013 klo 13:18 - Minna Reijonen

  Mediassa kerrotaan laitoishoidossa olevien vanhusten jatkuvista muutoista. Edes lähiomaiset eivät aina tiedä, minne satavuotiasta omaista ollaan siirtämässä.

  Vaikka hoitopaikka olisikin omassa kunnassa, ei se jättikunta-aikakaudella ole aina lähellä kotia. Läheisillä on heikommat mahdollisuudet vierailla kaukana olevien vanhusten luona.

  Tampereen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan pitkäaikaishoidossa oleva vanhus joutuu parin viimeisen elinvuotensa aikana muuttamaan keskimäärin seitsemän kertaa.

  Muuttaminen on aina raskasta varsinkin heikkokuntoiselle. Näin montaa muuttoa ei edes moni hyväkuntoinen jaksaisi. Mahtaako tämä tuoda edes säästöjä?

  On aika säätää kriteerit hoitopaikan etäisyydelle. Paikka pitäisi löytyä tietyn matkan päästä kotoa. Ellei se tilapäisesti onnistuisi, olisi omaisia ja läheisiä asiassa kuultava.

  Ongelmia lähihoitopaikkojen saannissa perustellaan siirtymäkaudella ja tilapäisjärjestelyillä. Kuopion kaupunki todennäköisesti laajenee entisestään. Kuntaliitosprosessit ja siirtymäkaudet kestävät vuosia. Siirtymäkausi on siis pitkäaikainen olotila.

  Vanhusten riepottelu paikasta toiseen siirtymäkauteen vedoten ei kuulosta hyvältä.

    (kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa 20.3.2013)

Liitoksilla paisutetaan hallintoa

Maanantai 10.9.2012 klo 22:52 - Minna Reijonen

  Kuntaliitoksessa joidenkin työntekijöiden edut paranevat, toisia uhkaa irtisanominen.

 Parhaiten kuntaliitos näyttää takaavan johtavien viranhaltijoiden työpaikat. Liittyvän kunnan johtajalle taataan yleensä erinomainen työpaikka.

 Vakituisille viranhaltijoille liitos turvaa juhlallisen viiden vuoden irtisanomissuojan. Liitoksessa viranhaltijoiden palkkaedut eivät huonone.

 Irtisanomissuoja tulee joka kerta, kun uusi kunta liitetään mukaan.

 Jos siis emokuntaan liitetään joka viides vuosi uusi kunta, niin viranhaltijoiden irtisanomissuoja on käytännössä aina voimassa.

 Kun kalleimmin palkattua johtoa ei voi vähentää, miten kuntaliitos muka toisi palkkakuluissa säästöä.

 Yksityisen ja kunnallisten johtavassa asemassa olevien työsuhteen turvaamisessa on isoja eroja. Pystyykö mikään yksityinen työnantaja tarjoamaan viiden vuoden irtisanomissuojaa?

 Mielenkiintoista olisi tietää, missä kuntaliitoksessa on vähennetty kalleimmin palkattua johtoa. Vaikuttaa valitettavan usein siltä, että säästöjä revitään ennemmin perusturvasta.

 Entä jos kunnanjohtajan työsuhde olisi määräaikainen ja jatko perustuisi tulokseen ja kuntalaisten tyytyväisyyteen? Tai jos kunnanjohtaja valittaisiin muutaman vuoden välein vaaleilla?

 Kuntaliitoskeskustelun ollessa voimissaan tämä vähentäisi valtavan suureksi paisuvaa ja kallispalkkaista johtaporrasta.

(lyhennetty versio kirjoituksesta, joka julkaistu Savon Sanomissa1.8.2012)

Avainsanat: kuntaliitos

Poliisin palveluita ei saa karsia liikaa

Maanantai 10.9.2012 klo 22:36 - Minna Reijonen

  Turvallisuus on perusoikeus. Liika säästäminen uhkaa vaarantaa turvallisuutta Suomessa. Suomesta ei saa tulla Meksikon kaltaista valtiota.

 Meksiko on tunnettu maa huumesotkuistaan. Poliisi aiheuttaa siellä jännitteitä liikenteessä. Onnettomuuspaikalle ei välttämättä haluta virkavaltaa paikalle.

 Kolaritilanne on nopeasti selvitettävä ennen kuin poliisi ehtii paikalle. Ja kuuleman mukaan syykin on selvä. Jos poliisilla sattuu henkilökohtainen rahatilanne olemaan huono, niin poliisi saattaakin vaatia itselleen rahaa liikenneonnettomuudessa mukana olleelta.

 Ja jos rahaa ei  makseta, niin poliisi saattaa kirjoittaa todella isot viralliset sakot.

 Meksikossa poliisien palkka on alhainen ja muuta tuloa on etsittävä. Vastaavantyylisiä kertomuksia kuulee ympäri maailmaa. Nämä ovat pelottavalta kuulostavia asioita ja eivät pelkästään legendajuttuja.

 Suomen tilannetta ei saa päästää tuohon tilaan. Poliisin kuuluu olla tulevaisuudessakin järjestyksentuoja. Kansalaisten turvallisuudesta ei saa tinkiä liikaa siksi, että Kreikkaan riittää meidän euroja.

(kirjoitus julkaistu ViikkoSavo-lehdessä 4.7.2012)

Avainsanat: turvallisuus

Lääkäripalvelut turvattava

Maanantai 10.9.2012 klo 21:33 - Minna Reijonen

 Suomalaisten  eriarvoisuus korostuu terveydenhuollossa. Julkisella puolella halutaan säästöjä. Yksityisellä lääkärillä käynti on vastaavasti monelle vähävaraiselle liian kallista.

  Päivystykset kunnissa iltaisin ja viikonloppuisin joudutaan usein  hoitamaan keikkalääkärifirman kautta. Keikkafirman käyttäminen yleensä maksaa kunnille paljon. Virkalääkäreiden saamisessa kuntiin on vaikeuksia.

 Joissain maissa vastavalmistuneen lääkärin on työskenneltävä muutama vuosi julkisella puolella ennen kuin voivat työskennellä yksityisellä sektorilla. Tosin näissä maissa arvostellaan kovasti sitä, että julkisen puolen lääkäreillä ei ole silloin niin paljon ammattitaidollista kokemusta. Toisaalta on hyvä, että edes taataan jonkinlaiset mahdollisuudet sairaanhoitoon.

 Suomessa lääkäreiden työskentely yksityisellä puolella on ymmärrettävää, sillä heidän etunsa (mm.palkkaus) ovat siellä huomattavasti paremmat. Jokaisen ammattikunnan ja ihmisen on kannettava huolta omasta toimeentulostaan. Lääkäreilläkin on oikeus valita työpaikkansa.

 Suunnitteilla oleva kuntauudistu ei mielestäni tuo pelastusta eriarvoistumiseen. Saattaa käydä niin, että lääkäripalvelut  keskitetään entistä enemmän. Keskittäminen voi tarkoittaa lääkäripalveluiden vähentämistä syrjäseuduilta ja siirtämistä vain suuriin taajamiin. Matkat lääkärin luo pitenevät. Palvelut karkaavat kauemmas. Turvattomuuden tunne lisääntyy. Vähävaraisimmat kärsivät eniten.

 Tulevaisuuden terveydenhoidosta on syytä kantaa huolta. Onko kunnallisen systeemin jatkossa mahdollista taata tasapuoliset palvelut? Jos tilanne jatkuu samanlaisena, niin luultavasti kuntiin on jatkossa vielä vaikeampaa saada virkalääkäreitä. Pitäisikö sittenkin kunnallisten systeemien sijasta valtion kantaa enemmän vastuuta tasapuolisten terveyspalveluiden huolehtijana.

 Tilannetta ei saa päästää karkaamaan käsistä. Tavallisten kansalaisten lääkäripalveluiden laita kymmenen vuoden kuluttua on iso kysymysmerkki. Kutistuuko julkinen terveydenhoito entisestään? Onko vain rikkailla mahdollisuus käydä lääkärissä?

 Hyvinvointivaltiossa on paljon pahoinvointia. Turvatulla terveydenhuollolla on mahdollista tätä pahoinvointia vähentää. Mielestäni terveyspalvelut tulee saada ja taata jokaiselle suomalaiselle. Systeemissä oleviin puutteisiin tulee puuttua

(kirjoitus julkaistu PerusSuomalainen-lehdessä maaliskuussa 2012)

Avainsanat: lääkäripalvelut

Omaishoidontuki vaatii tarkastelua

Maanantai 10.9.2012 klo 8:01 - Minna Reijonen

 Omaishoidon tarpeellisuuden ja siitä maksettavien korvausten välillä on syvä ristiriita. Tästä työstä maksetaan mielestäni liian pieniä korvauksia. Omaishoidontuen maksamisen vastuun siirtäminen valtiolle on perusteltua.

 Omaishoidontuki on verotettavaa tulo. Tuki voi vähimmillään olla vain 364,35 euroa kuussa. Paljonko vastaavasti maksaisi yhden kuukauden hoitojakso laitoshoidossa. Fakta on, että reilut 300 euroa ei riittäisi alkuunkaan.

 Miten pärjäisimme ilman omaishoitajia? Laitospaikkojen täytyisi olla suurempi. Omaishoitajat ja Läheiset -liitto Ry:n mukaan Suomessa oli vuonna 2010 noin 36000 omaishoitosopimusta. Omaishoitoa tapahtuu lisäksi valtavasti ilman että sopimukseen perustuvaa tukea maksetaan.

 Jos nämä 36000 vanhusta, sairasta tai vammaista sijoitettaisiin 50 hengen hoitokoteihin, tarvittaisiin 720 uutta yksikköä. Rakennukset ovat kalliita investointeja. Hoitokotien ylläpito maksaa. Lisäksi tarvittaisiin koulutettua palkattua hoitohenkilökuntaa.

 Tuen maksaa se kunta, missä hoidettava omainen asuu. Tuen suuruus määräytyy hoidettavan omaisen hoidon vaativuuden mukaan.

 Kunnat etsivät säästökohteita ja palveluita priorisoidaan. On pitkälti päättäjien tahtotilasta kiinni kuinka korkealle arvoasteikossa on perusturvaan sijoittaminen.

 Kunnista löytyy uskomattoman suuria eroja. Usealle kuntalaisille järisyttävät eroavaisuudet paljastuvat vasta kun tukien tarve on ajankohtainen.

 Omaishoidontuen maksaja voisi olla valtio kuntien sijasta. Mikäli valtio huolehtisi kuntien sijaan perusturvaan liittyvistä korvauksista enemmän, tasapuolisempi ja oikeudenmukaisempi kohtelu olisi turvatumpaa. Ilman omaishoitajia Suomi ei pärjää.

Avainsanat: omaishoidontuki

« Uudemmat kirjoitukset