Syyllistetty maapläntin isäntä

Lauantai 16.4.2016 klo 21:56 - Minna Reijonen

Yhteiskunta voi olla kova vastapeluri. Siinä näyttäisi helposti jäävän toiseksi. Voit toki valittaa. Mutta kuunnellaanko sinua? Yhteiskunnan etu menee yksilön edun ohi. Joskus jopa melko oudosti. Ei tunnu mukavalle, jos asianosaiselle ei edes korvata aiheutuvaa harmia.

Tontin- ja maanomistajalla näyttää nykyisin riittävän uhkia.

On seurattava aikaansa. Kaavoitus määrää, mitä tontille saa tai ei saa tehdä.

Kaikki eivät takuulla tiedä, mitä heidän maillensa kaavaillaan jossain.

Tietoa ei tule kotiin joka suunnitelmasta. Kaavaa on käytännössä toteltava.

Suojeluasioissa ei aina kysytä maanomistajan mielipidettä. Onko oikeutettua laittaa alueita suojelualueiksi maanomistajan kannasta välittämättä?

Liito-orava voi olla yllättävän iso herra tontillasi.

Maaseuturakentamisenkin periaatteissa on vyöhykeajattelua. Rakennuspaikkamäärät määriteltäisiin vyöhykkeittäin maa-alueiden mukaan. Tämä on uutta Kuopion liitoskunnissa. Onko tämä tasapuolista? Autioittaako se maaseutua?

Moottorikelkkareitteihin näyttää olevan ylirutkasti löysää rahaa. Ihmetyttää maanomistajan alistaminen pakkokeinoille harrastuksen vuoksi. Heitä joskus jopa syyllistetäänkin. Perussuomalaisten maaseutupoliittisessa ohjelmassa kelkkailuväylien pakkokeinoja ei hyväksytä. Poistaako siis nykyhallitus tämän vääryyden? Puolustavatko keskusta ja kokoomus maaseudun ihmisen omaisuutta?

Vastikään Kuopiossa hallituksessa käsiteltiin valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden inventointia. Monet alueilla asuvat tuskin tiesivät asiasta. Vai miten oli Maaningalla, Pisan seudulla tai Pohjois-Sänkimäessä? Kaikki tuskin ovat seuranneet ympäristöministeriön nettisivuja. Valtakunnallinen inventointi voi rajoittaa tulevaisuudessa maankäyttöä. Risuja kehnolta tuntuvalta tiedottamisesta ministeriölle.

Viemäröintivillitykseen tarvitaan Suomessa liennytyksiä. Kaupunginhallitus kumosi päätöksensä Riistaveden kylän vesihuolto-osuuskunnan toiminta-alueen tarkastamisesta. Se palautettiin uudelleenvalmisteluun. Pajulahdessa ja Karttulassakin ollaan oltu huolissaan.

Ihmettelen, että miksi pitäisi liittyä viemäriverkostoon, jos on jo hankkinut asianmukaiset systeemit aiemmin.

Kuunnellaan ihmisiä. Sama asia voi olla mahdollisuus yhteiskunnalle mutta uhka yksilölle.

 ( Kirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa 1.4.2016 )

Lääkekorvausmuutokset - Säästöaikeet puoliksi

Perjantai 20.11.2015 klo 22:59 - Minna Reijonen

   Lääkekorvauksiin suunnitellut rajut muutokset olisivat kirpaisseet monia taloudellisesti. On hyvä, ettei niitä toteutetakaan niin voimakkaina kuin oli kaavailtu

   Alkuperäinen hallituksen suunnitelma (Savon Sanomat 17.11.) oli saada 50 miljoonan euron säästöt lääkekuluihin. Hallitus päätti kuitenkin puolittaa lääkekorvauksista hakemiaan säästöjä.

   Aiemman esityksen mukaan reseptilääkkeen omavastuuhinta olisi ensi vuonna voinut olla jopa yli 20-kertainen nykyiseen verrattuna.

   Ensi vuoden alusta reseptilääkkeistä olisi tullut esityksen mukaan Kela-korvausta vasta kun alkuomavastuu olisi täyttynyt. Siis vasta , kun henkilön vuosittaiset korvattavat lääkeostot ylittäisivät 60 euroa.

   Esimerkiksi diabeetikon käyttämän insuliinin omavastuu on nykyisin 3 euroa ostokertaa kohti.

   Saman lääkkeen asiakkaan maksama omavastuu olisi ollut  65 euroa ensi vuoden ensimmäisenä reseptilääkeostoksena.

   Näyttää siltä, että hallituksen uusi esitys leikkauksien pienentyessä tulisi olemaan kohtuullisempi ja oikeudenmukaisempi lääkkeiden Kela-korvauksien osalta. Hallitus luultavasti esittää lähiaikoina asiaan tarkennuksia.

   Pitkäaikaissairauksissa säännöllinen lääkitys on tärkeää. On selvää, että suuret heikennykset Kela-korvauksissa voivat laskea hoitomyöntyvyyttä. Hoitomyöntyvyyden lasku puolestaan voi vaikuttaa hoitotasapainoon.

   Hoitotasapainon heikentyminen voi lisätä yksilön ja yhteiskunnan muita kuluja.

   Olen varmna, että säästöjä hakiessa löytyy järkevämpiäkin keinoja kuin rokottaa heikompiosaisia ja pitkäaikaissairaita.

  (kirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa  18.11.2015)

Avainsanat: kelakorvaus, lääkekorvaus, alkuomavastuu

Tasapäisyyden himo

Tiistai 22.9.2015 klo 23:12 - Minna Reijonen

   Poikkeavat mielipiteet aiheuttavat närää. Erilaisuus on myrkkyä. Kaikenlaisen kohun vältät parhaiten olemalla näkymätön ja väritön.

   Edelliset väitteet tuntuvat nostavan päätään. Tasapäistäminen on muotisana. Erilaisuuden fobia on olemassa.

   Ihmisistä halutaan samanlaisia ja samoin ajattelevia. Mikään ei saa olla liian naisellista tai miehekästä. Onko järkeä pyrkiä tasapäistämään kaikkia samaan muottiin? Minusta se on typerää.

   Mekkala voi nousta liikennemerkistä tai neuvolakortista.

   Liikennemerkeistä vähennetään miehekkäitä hahmoja. Niitä ei voi korvata tikku-ukoilla, koskas se viittaisi mieheen. Hamekaan ei käy. Siis tehdään tikkuhahmoja. Ei saa olla liian maskuliinista tai feminiinistä.

   Kauankohan menee siihen, että vaaditaan oikeus käyttää miehen tai naisen etunimeä sukupuolesta riippumatta? Olisi eri jännää, kun nimen nähdessään ei voisi arvata, onko jaloissa pinkit korkokengät vai mustat lakerikengät.

   Väreitä on tekemällä tehty ongelma. Lasten neuvolakortit eivät voi olla sinisiä tai punaisia. Ei tunnu olevan soveliasta erotella lapsia sukupuolen mukaan. Neuvolan korteista tehtiin vihreitä. Kuinkahan punasävyistä poliittista aatetta ajatteleva vanhempi mietiskelee, kun mukaan sujautetaan vihreä kortti?

   Sateenkaaren värejäkään tuskin kaikki sulattavat. Musta tai valkea voisi viitata ihonväriin. Sehän olisi aivan yltiökamalaa.

   Olisiko ainoa varma vaihtoehto laittaa neuvolakorttiin läpinäkyvät muoviset kannet?

   Monikulttuurisuus voidaan käsittää eri tavoin. Joku voi ymmärtää sen niin, että suomalaiset pakotetaan ottamaan käyttöön muiden kulttuurien kaikki oudoilta tuntuvat käytännöt.

   Melkoinen mylläkkä voi tulla, jos poliitikko näpyttelee nettiin yhden virkkeen vieraalla kielellä. Napin painalluksella se leviää maailman ympäri ja aiheuttaa mielenosoituksia.

   Vuosikymmeniä sitten olisi ollut toisin. Poliitikko olisi kirjoittanut mielipiteensä paperinpalalle. Aikansa sosiaalinen media olisi lähtenyt painelemaan paljoin jaloin kapeaa kinttupolkua pitkin.

   Omalta kylältä media matkaisi toiseen. Viestilappukin olisi välillä saattanut kadota. Sanaa olisi viety eteenpäin kertomisen perusteella. Asia olisi värittynyt matkalla.

   Pidän tärkeänä, että sananvapaus säilyy ja uskalletaan tuoda mielipiteitä esille.

   On merkityksellistä, että hallitsematon maahanmuutto uskalletaan ottaa kriittiseen keskusteluun. Se ei ole rasismia.

   Systeemi pyrkii tasapäistämään, mutta ollaan silti rohkeasti ja värikkäästi omanlaisiamme.

   Väitän, että vuosikymmeniä sitten kylillä oli värikkäämpiä persoonia kuin nykyään.

   Taidankin lähteä Kuopion torille katsomaan, onko siellä tasapäisen harmaata vai väriloistoa.

      ( Kirjoitukseni on julkaistu 29.8.2015 Savon Sanomissa  Ajassa-palstalla )

Moottorikelkkareitit -Kelkkailu harrastuksena on Kuopion lempilapsi

Torstai 9.7.2015 klo 6:11 - Minna Reijonen

   Maanomistajat esittivät (Savon Sanomissa 5.6.) erittäin aiheellisen kysymyksen siitä, miksi Kuopio haluaa väkisin tuhlata rahaa tarpeettomiin kulkuoikeuksiin. On kieltämättä erikoista, että kustannuksia ei kohdenneta käyttäjille.

   Nykysin Kuopiossa kelkkaväylien virallistamisen ja ylläpidon kustannuksien maksajina ovat lähinnä kaupunki ja kuntalaiset. Tässä nykyisessä systeemissä on ikävänä puolena, että käyttäjiltä ei pystytä perimään ollenkaan maksua reitin käytöstä.

   Väylien tekemiseen olisi olemassa toinenkin keino.  Aiheutuneet kulut voitaisiin kohdistaa reittien käyttäjille. Väylät olisi mahdollista tehdä vapaaehtoisuuteen perusviksi kelkkailu-uriksi.

   Kaupunki ja kaupunkilaiset välttyisivät kustannuksilta, mikäli väylien tekijänä ja ylläpitäjänä toimisivat esimerkiksi kelkkailuseurat.

   Moni kelkkailun harrastaja maksaisi mielellään väylän käyttämisestä. Myös maanomistajilla olisi mahdollisuus saada vuosittainen korvaus maidensa käytöstä.

   Kelkkailureitistöjen rakentamisesta yhteiskunnan varoin näytetään pitävän kiinni viimeiseen asti. On kummallista, että kelkkailuharrastuksen kustannuksia siirretään enenevässä määrin kaupungin ja kaupunkilaisten maksettavaksi.

   Mielestäni ei ole oikein, että maanomistajilta voidaan ottaa pakkokeinoin maaomaisuus pysyvään harrastekäyttöön. Toivoisin eduskunnan puuttuvan lainsäädännössä tähän. Kohdistaisin mieluummin näitäkin yhteiskunnan varoja tiestön kunnostamiseen. Teitä käyttävät kaikki. Kelkkailureitistöt ovat pelkästään harrastekäytössä.

 ( kirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa  16.6.2015 )

Kallista ja turhaa - kuntaliitoskokoustamisen jatkaminen

Maanantai 1.6.2015 klo 22:22 - Minna Reijonen

   Siilinjärvi ja Suonenjoki ilmoittivat, etteivät liity Kuopioon.  Siitä huolimatta asian tiimoilta jatkuu kallis byrokratia ja asian käsittely monissa instansseissa.  Onko turhalta tuntuvan byrokratian jatkaminen järkevää?

   Selvittäjät esittivät kolmen kunnan liitosta toteutettavaksi vuoden 2017 alussa. Huhtikuulla kaikkien kolem kunnan valtuustot ja joukko viranhaltijoita kokoontuivat yhteiskokoukseen. Kokouksessa kävi ilmi, ettei liitoksia ole tulossa. Sen jälkeen asiaa on käsitelty ja käsitellään vielä moneen kertaan.

   Liitosselvitys asetetaan nähtäville ja on kuntalaistilaisuuksia.  Mahdollisesti toteutumatta jäävien liitoksien puiminen ei kuitenkaan lopu tähän.  Liitosta käsitellään valtuustoissa jokaisessa kolmessa kunnassa syksyllä.

   Ihmettelen suuresti, että miksi turhaa byrokratiaa jatketaan, jos on jo käynyt ilmi, ettei liitoksia nyt tule. Edellyttääkö valtiovarainministeriö turhaan byrokratiaan?  Olisi mielenkiintoista nähdä, paljonko nämä käsittelyt kaikkineen maksavat.

   Hallinnon rattaiden pyörittäminen vaatii viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä.  Valtuutettuja on yhteensä 135 henkilöä. Suonenjoella 27, Siilinjärvellä 43 ja Kuopiossa 65 valtuutettua. Jokainen vaihe maksaa. Mielestäni turhan byrokratian karsiminen olisi järkevää. Se näyttää kuitenkin olevan hyvin hidasta ja hankalaa.

   Onko järkevää jatkaa liitosasioiden käsittelyä, vaikka on tiedossa, että se ei johda liitokseen? Turhan byrokratian hintalapusta tulee helposti liian korkea. 

  ( kirjoitukseni on julkaistu Kuopion Kaupunkilehdessä  23.5.2015 )

Vaalit

Tiistai 19.5.2015 klo 6:54 - Minna Reijonen

   Yhdet historialliset vaalit ovat ohitse. Kansanedustajat ovat valittu seuraavaksi neljäksi vuodeksi asioita hoitamaan. Vaalit olivat antoisa, mutta myös haasteellinen elämänkokemus.

   Eduskuntaan töihin pääseminen ei ole helppoa kenellekään. Työpaikka on katkolla joka neljän vuoden välein.

   Vuosikymmenien irtisanomissuojaa ei ole. Vaalikaudella on onnistuttava, jotta kansan luottamus säilyy.

   Iso muutos aiempiin vaaleihin on vaalipiirimme koon muuttuminen. Vaalipiiri suureni. Nykyinen vaalipiiri yltää Keiteleeltä Venäjän rajalle asti.

   Alueena uusi vaalipiiri on selkeä haaste ehdokkaille. Vaalitapahtumien välimatkat pitenivät. Kilometrejä kertyy kovasti ja aikaa matkoihin kuluu.

   Usein kuulosti sille, että moni pohjoiskarjalainen haluaisi äänestää oman alueensa ehdokasta. Samoin myös Savossa usein etsittiin oman entisen vaalipiirin alueelta tulevaa ehdokasta. Kaikille raja Savon ja Karjalan välillä ei tuntunut olevan valtavan merkittävä. Pohjois-Karjalan puolella usein tunnuttiin epäilevän, unohtuuko savolaisilta kansanedustajilta itäisimpien Suomen alueiden asioiden hoito. Ihmisiä huolestutti, että jos Helsingistä siirrettäisiin jokin Fimean kaltainen yksikkö Itä-Suomeen, olisiko sijoituspaikka ennemmin Joensuu vai Kuopio.

   Tullakseen valituksi, ehdokas tarvitsee näkyvyyttä. Viidelläkymmenellä tuhannella saa huomattavasti enemmän mainoksia kuin viidellä tuhannella. Mutta pelkkä raha ei riitä läpipääsyyn. Tarvitaan kansan luottamusta.

   Media tarjoaa reilusti palveluitaan käytettäväksi. Radion, television, lehtien ja netissä mainostavat firmat ottavat yhteyttä ehdokkaisiin ja tarjoavat palveluitaan. Vaalit ovat median ja mainonnan kulta-aikaa.

   Onko olemassa eduskuntavaaleja, joissa ei tapahtuisi ilkivaltaa mainoksille? Näissäkin vaaleissa julisteita vahingoitettiin ja revittiin. On varsin ikävää käydä korjailemassa ilkivallan jälkiä.

   Toreilla osa ihmisistä kertoo kyllästyneensä yleensä politiikkaan. Harmittavan usein ihminen kertoo, ettei aio äänestää enää ollenkaan. Heistä tuntuu, ettei äänestämisellä ole mitään merkitystä. Useiden mielestä vaalilupaukset tuntuvat vain jääneen lupauksiksi ja vain ennen vaaleja  päättäjät tuntuvat olevan kansan kavereita.

   Vaalipaneeleita järjestetään paljon.  Vaalipaneelit eivät kovinkaan kiinnosta nykyihmistä. Tämän voi todeta monessa paneelissa mukana olleena.

   Seuraava vaalikausi tulee olemaan hyvin haasteellinen kaikille puolueille. Pitää tapahtua suunnanmuutoksia. Suomen asiat tulisi olla mielessä päällimmäisenä.  Ulkomaille rahojen lapioimista tulisi vähentää.

   Tällä kertaa oma äänimääräni ei riittänyt eduskuntaan asti. Työ luottamustoimissa jatkuu. Voimia eduskuntaan valituille.

  ( kirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa, Ajassa-palstalla  21.4.2015 )

Vaalilupauksia

Sunnuntai 12.4.2015 klo 20:28 - Minna Reijonen

  Kansanedustajaehdokkaalta kysellään hyvin usein ehdokkaan vaalilupauksista.  Halutaan tietää, mitä ehdokas lupaa. Mielestäni on erittäin tärkeää, että luvataan sellaista, minkä pystyy oikeasti toteuttamaan.

  On tärkeää pohtia asioita kriittisesti monelta eri kannalta. On merkityksellistä, nostaa esille havaitsemiaan epäkohtia ja etsiä niihin vaihtoehtoisia ratkaisuja parannusehdotuksineen. 

 On tärkeää tuoda esille mielipiteitään myös vaalien välillä. Olen kirjoitellut hyvin aktiivisesti mielipiteitäni lehtiin. On hyvin tärkeää tavata äänestäjiä vaalien välillä. Siten tietää parhaiten, mikä ihmisiä eniten paikallisesti huolettaa.

 On merkityksellistä asettaa oman maamme ja maamme kansalaistemme asiat etusijalle. Ensin kuntoon oman maamme asiat, kuten vaaliteemani kuuluu. On jo liian kauan jatkettu eurojen lapioimista muihin maihin.

 On pidettävä huolta heistä, jotka eivät siihen itse kykene.  On tärkeää kantaa huolta vanhuksista, lapsista ja sairaista. Omaishoitajien jaksamisen varmistaminen on hyvin tärkeää.

 Lupaan toimia näitä periaatteita kunnioittaen.

      Kuvassa vuoden -15 ehdokas nro 15 ja Minna Valmet 15 Varpaisjärvellä:

huhtikuu_2015_093.jpg

Eläkemaailman hieno sana hämmentää

Sunnuntai 15.3.2015 klo 17:42 - Minna Reijonen

   Eläkeläiselle on suuri vaikutus leikatulla indeksillä. Leikattu indeksi sanana aiheuttaa hämmennystä ja ihmetystä.

   Hienolta kuulostava sana ei kuitenkaan välttämättä ole kovinkaan mukava asia. Vedetäänkö kansaa nenästä hienolla sanalla?

   Leikattu indeksi syö eläkkeiden ostovoimaa.

   Eläkkeitä tarkistetaan vuosittain. Mutta kuinka tämä indeksi sitten vaikuttaa? tarkistuksen yhteydessä eläkkeeseen palkat vaikuttavat 20 prosentin verran. Vastaavasti eläkettä tarkistettaessa kuluttajahintoihin vertaamisen osuus on 80 prosenttia.

   Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos palkat yleisesti nousevat, niin eläkkeiden nousuun sillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Vaikutus on siis vain viidenneksen verran. Eläkeläisten ostovoima suhteessa palkansaajiin siis pienenee.

   Entäs jos leikattu indeksi poistettaisiin? Minun mielestäni se joutaisi poistaa.

   On kurjaa, kun eläkkeiden ostovoimaa näytetään syövän alaspäin suhteessa palkansaajiin.

 ( Kirjoitukseni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 13.3.2015 )

Sumutetaanko?

Sunnuntai 15.3.2015 klo 13:40 - Minna Reijonen

   Vaaleissa äänestäjällä on valta kertoa mielipiteensä. On perin kummallista, että kuntavaalien jälkeen vaalitulosta tunnutaan voivan muokata. Jos vaalitulos ei miellytä politiikkoja, tulosta on voitu puliveivata ja näpelöidä mieleisemmäksi.

   Poliittisten ryhmien väliset järjestelyt  voivat johtaa siihen, että vaaliliittoja tehdään runsaampien luottamuspaikkojen kiilto silmissä. Koulun laskentotunnilta opittu yksi plus yksi ei olekaan kaksi. Tulos voi vaihdella.

   Viime kuntavaalien jälkeen tämä realisoitui monessa kunnassa ja kaupungissa. Mitä useampi puolue on kimpassa, sitä enemmän ryhmälle ropisee luottamuspaikkoja.

   Puheenjohtajuudet tuntuvat olevan arvokkaimpia ja halutuimpia paikkoja. Rahalla on vaikutusta. Puheenjohtajat voivat saada vuosipalkkioita ja korotettuja kokouspalkkioita. Samalla tulee läsnäolo-oikeuksia kokouksiin.

   Vaaliliitossa keskenään olevia puolueita kohdellaan paikkajaossa yhtenä ryhmänä. Mitä isompi ryhmä, sen enemmän luottamuspaikkoja on ryhmän sisällä jaossa. Yksittäisen puolueen äänimäärillä tai kannatuksella ei silloin ole liiemmin merkitystä.

   Jos joku puolue jää ulos vaaliliitoista, ei kunnallisia luottamuspaikkoja kyseiselle poliittiselle ryhmälle  paljoa saata herua. Pelin politiikassa taktikointi voi olla kova sana.

   Paikkajaossa tulee mukaan vielä tasa-arvolaki. Mies- ja naiskiintiöihin vedoten joku voidaan pelata ulos.

   Äänestäjä ei voi  vaikuttaa siihen, että hänen antamansa ääni voi hyödyttää myös toistakin puoluetta.  Hänen äänensä voi olla eduksi myös sellaiselle puolueelle, jota hän ei missään tapauksessa halunnut äänestää.

   Liittoa voidaan kutsua tekniseksi vaaliliitoksi. Termi kuulostaa hienolta. Tosiasiassa se on kansan esittämän vaalitahdon sumutusta. Systeemi varmasti hämmentää äänestäjiä.

   Vaikkakin puhutaan teknisistä vaaliliitoista, yllättävän usein äänestykset valtuustoissa menevät niin, että vaaliliitosa keskenään olevat puolueet äänestävät samansuuntaisesti.

   Ideologisessa vaaliliitossa puolueiden ideologiat voivat olla lähellä toisiaan. Teknisessä liitossa ideologiat voivat olla jopa päinvastaisia.

   Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kuntavaalien jälkeiset vaaliliitot kieltämällä äänestäjän äänellä on enemmän painoarvoa. se voi vaikuttaa jopa äänestysprosenttia nostavasti.

   On huomattavasti oikeudenmukaisempi tapa äänestäjiä kohtaan, kun luottamuspaikat jaetaan kunnissa vaalituloksen perusteella ilman vaalien jälkeisiä liittoja. Näin kansan tahto paremmin toteutuu.

   Ensin kysytään kansan tahto. Jos kansan tahto ei ole miellyttänyt, sitä on voitu kunnissa muokata jälkeenpäin mieleiseksi. Tuntuu oudoksuttavalta. Sopupelivaalipelin muuttuminen kansan tahdon mukaiseksi on paikallaan.

 ( kirjoitukseni on julkaistu Savon Sanomissa 7.2.2015 Ajassa-palstalla )

Opetettaisiinko niitä kieliä mitä tarvitaan?

Torstai 12.3.2015 klo 21:42 - Minna Reijonen

   Itä-Suomessa venäjän kielitaidon  tarve tuntuu olevan huomattavasti suurempi kuin Länsi-Suomessa. Vastaavasti ruotsin kieli näyttelee merkittävämpää roolia lännempänä.

   Mahdollisuus venäjän kielen opiskeluun Suomessa tuntuu vahvistavan tulevaisuudessa parempiin kaupankäyntimahdollisuuksiin.

   Erään llehden mukaan äidinkielenään tai  toisena kielenä puhuu venäjää 211 miljoonaa ihmistä. Vastaava luku ruotsin kielen osalta on 8,4 miljoonaa. Eli venäjän kieli on näin mitattuna jopa yli 25 kertaa enemmän puhutumpi. Suomen maantieteelliseen sijaintiin viitaten voi arvioida maamme tulevaisuuden kielien tarvetta.

   Englannin kielen opiskelu on maailmanlaajuisena kielenä ehdottomasti Suomessa säilytettävä tärkeässä osassa. Mielestäni Suomessa tulisi olla mahdollisuus halutessaan opiskella valinnaisesti joka venäjän tai ruotsin kieltä.

   Asiakkaana Suomessa matkaileva venäläinen arvostaa hyvin korkealle omalla kielellään tapahtuvaa palvelua. Venäjällä on  varsinkin aiemmin kielten opetus ollut omaan alueeseensa sidottua. Kaikilla Venäjän alueilla ei välttämättä ole edes opiskeltu englantia.

   Olen kuullut usein sanottavan, että on hyvin kallista opettaa venäjää. Tämä kalleus venäjän kielen opetuksessa on kuitenkin mielestäni hyvin suhteellista. Voitaisiin pohtia myös sitä, kuinka kalliiksi Suomen tulevaisuuden kaupankäynnille voi tulla, jos kielen opetusta ei järjestetä.

   Tuskin kukaan vastaavasti osaa nopesti laskea, kuinka paljon on Suomen osuus euroina EU:n aiheuttamista tulkkauskuluista. Summa ei ole pieni.

   Mainittakoon lisäksi kustannukset, jotka aiheutuvat ulkomaalaisten rikoksen tekijöiden oikeudenkäyntien ynnä muista sellaisista tulkkauksista. Kuluja ei rikollinen maksa, vaan yhteiskunta.

   Kielten opetusten tarvetta tulee tarkentaa. Tulisi olla mahdollisuus halutessaan opiskella vaihtoehtoisesti venäjää ruotsin kielen sijasta. On selvää, että venäjän kielen tarve tulee lisääntymään.

 (julkaistu Pitäjäläinen lehdessä 29.1.2015)

Liito-orava, ehkä ei uhanalainen

Torstai 26.2.2015 klo 6:46 - Minna Reijonen

   Liito-oravan suojelun suuntaviivoja tulisi jatkossa tarkentaa. EU tuntuu arvioivan suojelun tarpeen tarkastelemalla lajin esiintyvyyttä ainoastaan EU:n alueella. Tämä tarkastelu ei anna kuvaa maailmanlaajuisesta tilanteesta.

   Yllättäen maailmanlaajuisesti liito-orava ei kuulu uhanalaisiin tai edes vaarantuneisiin lajeihin. Maailmalla se luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi, jonka kanta on vajaa. Liito-orava on levinneisyyskartan mukaan laajalle levittäytynyt lähes koko Venäjän leveydelle tuhansien kilometrien matkalle. Levinneisyyden pinta-ala on todella suuri.

   EU-maissa liito-oravia esiintyy lähinnä vain Virossa ja Suomessa. EU:n direktiivit ne siten näyttävät sanelevan Suomenkin liito-oravien suojelua. Tulkitaanko liito-orava vielä harvinaisemmaksi lajiksi mahdollisesti pinta-alaltaan suurentuvassa EU:ssa? Näinhän voi käydä, että EU:hun tulevaisuudessa liittyvissä maissa ei esiinny laisinkaan liito-oravia. Silloin saattaa suojelu kiristyä entisestään. Mietityttää, kuinka perusteellisesti suojeltavaksi liito-oravan takia Suomen alueet tulevat.

   Yleensä ihminen näyttää väistävän liito-oravaa. Se on voinut estää hyvinkin merkittävää rakentamista ja tieväylien tekemistä. Metsänomistajat eivät aina ole tyytyväisiä, jos hakkuita suunnitellessa liito-oravan esiintyminen alueella näyttäisi aiheuttavan esteitä suunnitelmille.

   EU:ssa tulisi katsoa enemmän kokonaisuutta.  EU ei ole yhtä kuin koko maailma. Onko oikein, että Suomessa liito-orava kävelee lähes aina ihmisen yli? Luonnon arvostaminen on tärkeää, mutta varsinkin liito-orava-asioissa tarvitaan järkeistämistä.

     ( kirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa  5.2.2015 )

Antibiootti on hyvä renki ja huono isäntä

Keskiviikko 25.2.2015 klo 21:11 - Minna Reijonen

   Ilman antibioottilääkitystä moni sairaus voisi johtaa jopa kuolemaan. Marraskuinen Euroopan antibioottipäivä muistutti aiheellisesta antibioottien tehon säilymisen huolesta.

   Antibioottien tehon säilyminen ei ole itsestään selvä asia. Asiaan tulee kiinnittää jatkossakin huiomiota.

   Euroopan tautien ehkäisy ja torjuntakeskus (ECDC) nostaa esille harkitsemattomaan antibioottien käyttöön liittyviä riskejä. Harkitsematon käyttö voi johtaa siihen, että antibiootti ei enää tehoakaan tavallisiin sairauksiin. Ihmiskunnalle antibioottien tehon menetys voisi olla hyvin vakavaa.

  Antibioottien tehon säilymiseen voidaan vaikuttaa niiden harkitulla käytöllä. On tärkeää, ettei antibioottikuuria keskeytetä, vaikka hoidettavan sairauden oireet ennen kuurin loppumista parantuisivatkin.

   Jos kuurin lopettaa kesken, voi elimistössä  olla vielä sairauden aiheuttaneita bakteereita. Näistä bakteereista voi tulla vastustuskykyisiä antibioottia kohtaan, ja antibiootin teho heikkenee. On tärkeää, että tulehdus ei jää piilevänä mylläämään elimistössä.

   Antibiootteja ei tule käyttää turhaan. Turha käyttö voi olla esimerkiksi antibiootin käyttöä kaiken varalta, vaikka parantuminen ei antibioottilääkitystä vaatisikaan.

   Antibiootteja saa joissakin maissa ilman reseptiä. Se tuntuu johtaneen siihen, että lääkitys aloitetaan hyvin herkästi ilman lääkärin arviointia. Tai vastaavasti lääkitys voi jäädä turhan lyhyeksi, koska se saatetaan lopettaa heti, kun pahimmat oireet lievenevät.

   Kuuleman mukaan esimerkiksi Venäjällä on esiintynyt virtsatietulehdusta, johon antibiootit eivät enää tehoa. Euroopan maissakin on myös havaittu tulehduksia, joihin eivät tavalliset antibiootit auta.

   Bakteerit näyttävät olevan eräänlaisia selviytyjiä. Ne voivat muuntua ja kehittyä sellaisiksi, ettei antibiootti niitä hävitä.

   Antibioottiresistenssi tarkoittaa sitä, etteivät bakteeriin antibiootit pure. Mielestäni antibioottilääkityksen ei tule kuulua jatkossakaan käsikauppalääkkeisiin, joita saa ilman reseptiä. Ennen kuurin aloittamista tarvitaan arvio tai tutkimus lääkkeen tarpeellisuudesta.

   On tärkeää, että Euroopan tautien ehkäisy- ja torjuntakeskus tekee työtä antibioottien tehon säilymiseksi. Valitettavaa, että monissa maissa ei vielä asiaan ole suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella.

   Ihmiskunta on melkoisissa vaikeuksissa, jos tavalliset antibiootit menettävät tehonsa yleisiin ja tavallisiin sairauksiin. Tällöin nykyisin helposti antibiooteilla hoidettavista sairauksista voi tulla todellinen uhka.

   On tärkeää käyttää määrätty kuurilääke ohjeen mukaan. Näyttää olevan niin, että antibiootti on erittäin hyvä renki, mutta huono isäntä. Mielestäni antibiootit ovat tärkeää säilyttää reseptilääkkeenä.

 (kirjoitukseni on julkaistu Savon Sanomissa  28.12.2014)

  

Kasvojen peittäminen kiellettävä

Perjantai 23.1.2015 klo 21:05 - Minna Reijonen

   Suomessa syytetyllä on oikeudenkäynnissä oikeus peittää kasvonsa median ollessa paikalla.  Kasvoja on piiloteltu hupuilla, villapaidoilla ja papereilla.  On jopa keksitty käyttää sanomalehtiä, joihin on leikattu reiät silmien kohdalle.

   Monia tuntuu ärsyttävän se, että kasvot voidaan kätkeä piiloon.

   Erään arvion mukaan he, jotka ovat jossain tutkinnanvaiheessa myöntäneet syyllisyytensä peittävät herkemmin kasvonsa. Toisaalta he, jotka ovat kertoneet olevansa syyttömiä, eivät yleensä peitäkään niin hanakasti kasvojaan.

   On mielenkiintoista, että syyllisyytensä jo jossain vaiheessa myöntänyt voi peittää kasvonsa oikeudenkäynissä. Tuntuu siltä, että kasvojen menettämisen pelkoa tulisi ajatella ennen kuin syyllistyy laittomiin tekoihin.

   Mielestäni olisi lakimuutoksen aika. Kasvojen peittäminen oikeussalissa tulisi kieltää.

  (kirjoitukseni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 19.1.2015)

Tasapuolinen omaishoidontuki on mahdollinen

Perjantai 5.12.2014 klo 6:39 - Minna Reijonen

   Kelan äskettäin tekemä tutkimus osoittaa mielestäni selvästi omaishoitotuen muutostarpeen.

   Näyttää olevan tarvetta luoda koko Suomeen yhtenäinen ja tasapuolinen omaishoidontukisysteemi. Erot tukien suuruudessa ovat tutkimuksen mukaan olleet isoja.

   Tasapuolinen omaishoidontuki on mielestäni mahdollista vain siirtämällä tukien järjestely kunnilta valtion vastuulle. Tällöin kuntakohtaiset  erot poistuisivat.

   Nykyisin omaishoidontuen suuruus ja tuen saamisen perusteet voivat vaihdella kunnittain.

   Jos kunnan talous on tiukoilla, voi pelkona olla leikkaukset omaishoidontuessa.

   Omaishoidontuen muuttaminen verottomaksi on mielestäni perusteltua.

   Jokainen omaishoitaja tekee isot säästöt yhteiskunnalle toiminnallaan. Se summa, joka maksetaasn omaishoitahoitajalle kuukaudessa, ei välttämättä riittäisi edes yhden päivän kustannuksiin omaisen laitoshoidossa olemiseen.

  Suomi näyttäisi olevan erittäin pahassa pulassa, mikäli omaishoitajia ei olisi käytettävissä.

   Luulen vahvasti, että ilman omaishoitajia Suomessa ei olisi tarpeeksi hoitopaikkoja, joihin hoidettavia omaisia edes voitaisiin sijoittaa. Hoitopaikat tulevat yleensä huomattavasti kalliimmaksi kuin omaishoitajat.

   Omaishoidossa oleva voi tarvita omaishoitajaa vuorokauden jokaisena tuntina. On tärkeää, että omaishoitajien jaksamista edesautetaan vapaapäivillä.

   Kuntaliitoskin voi muuttaa omaishoidontukea, koska tuki ei välttämättä olekaan samanlainen kaikissa kunnissa. Viranhaltijoille kuntaliitos tuntuu takaavan sen, että palkka ei huonone. Mutta näyttää siltä, että omaishoitajia ei tämä "kuntaliitosetuudelta" tuntuva asia koske.

   Hallinnon byrokratiarattaiden kustannuksista olisi mielestäni vara siirtää varoja omaishoitoon. Tasapuolisuuden takaamiseksi omaishoitotuen järjestäminen valtion taholta olisi mielestäni kuntien tahoa parempi vaihtoehto.

   Omaishoitotuen muuttamista kokonaan veromaksi tulee edesauttaa.

 ( kirjoitukseni julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 24.11.2014 )

Kuntaliitosten irtisanomissuoja - Vähintäänkin ongelmallinen

Keskiviikko 27.8.2014 klo 22:55 - Minna Reijonen

   Pääkirjoituksessa (Savon Sanomat 14.8.)  arvellaan, että hallituksen ja eduskunnan kantti ei nyt riitä puuttua kuntaliitoksien tuomaan irtisanomissuojaan.

   Pääkirjoituksen mukaan esimerkiksi Kuopiossa on jo nyt voimassa viranhaltijoilla huikea 17 vuoden irtisanomissuoja.

   Kuntaliitoksien takaamat irtisanomissuojat tuntuvat vähintäänkin ongelmallisille.

   Vaikuttaa kummalliselle, että jokaisen kuntaliitoksen myötä irtisanomissuojan voimassaolo lasketaan alusta.

   Kuntien rahavarat ovat tiukoilla.  Tilanteesta näyttää muodostuvan kuntien kannalta kestämätön.

   Kuntaliitoksilla pyritään hakemaan tuntuvia säästöjä hallinnon kuluihin. Samalla kuntaliitokset voivat taata jopa kymmenien vuosien irtisanomissuojan.

   Kuntaliitoksissa pitäisi huomioida työvoiman todellinen tarve. Ainakaan vanhusten- tai sairaanhoidon tarve ei vähene.

   Liitoksissa asukasluvun yhteissumma tai kuntalaisten ikärakenne ei muutu miksikään. Työvoimaa hoitopuolella tarvitaan.

   Hallinnon vvähetessä työmääränkin tulisi pienentyä ja näkyä siten työvoiman tarpeessa. Mutta kuinka on käytännössä?

   Missään ei esitetä lukuja siitä, kuinka paljon hallintokulut kuntaliitoksissa aidosti vähenevät. Mahtavatko ne jopa kohota?

   Tuntuu siltä, että kunnista voi muodostua tulevaisuudessa hallintomöhkäleitä, joissa johtajilla on johtajia monessa eri byrokraattisessa portaassa.

   Kuntasäästöjen tarkoituksenmukaisuus tuntuu hämärältä, jos ketjuuntuneiden kuntaliitoksien irtisanomissuojan turvin ei esimerkiksi kalleimmin palkatun työvoiman vähentämistä voida edes harkita.

   Kuntalaisia kohtaan ei ole oikein, jos säästöjä joudutaan hakemaan esimerkiksi omaishoidosta.

   Tuntuu oudolta, ellei kanttia löydy puuttua irtisanomissuojan tuomaan todelliseen ongelmaan.

( mielipidekirjoitukseni julkaistu Savon Sanomissa 27.8.2014 )

Kellojen siirtoon valmis malli Venäjältä

Sunnuntai 27.7.2014 klo 22:05 - Minna Reijonen

   Vuonna 2011 Venäjä siirtyi presidenttiDmitri Medvedevin päätöksellä pysyvästi kesäaikaan. Kellojen siirtäminen talviaikaan syksyisin jäi pois.

   Uutisoinnin mukaan presidentti perusteli päätöstään, että kelloajan siirtäminen aiheuttaa stressiä ihmisille ja eläimille.

   Äskettäin päätettiin siirtyä talviaikaan. Niinpä lokakuulla Venäjä siirtyy pysyvään talviaikaan.

   Presidentti Vladimir Putin tunnetaan tarlviaikaan siirtymisen puolustajana. Kellojen jokakeväinen siirtäminen kesäaikaan jää pois.

   Asian ydin on, että kellojen siirtoa ei Venäjällä tehdä enää puolivuosittain. Se olisi järkevää myös Suomessa.

   Kellojen siirtämiskäytäntö alkoi Suomessa 33 vuotta sitten. Eri puolilla maailmaa kesäaika ei välttämättä ala samana ajankohtana.

   EU:sta löytyy direktiivi tähänkin asiaan. Kellojen siirtämisestä luopuminen ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista.

   Ei Suomessa noin vain voida siirtyä pelkästään talvi- tai kesäaikaan.

   Tuntuu siltä, että se ei tapahtuisi kovin nopeastikaan EU:n pykäläviidakossa.

   Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistaan joka viides vuosi tiedonanto. Siinä todetaan kesäajan alkamis- ja päättymispäivämäärä viideksi vuodeksi eteenpäin.

   Kellojen siirtoa on jossain vaiheessa perusteltu jopa säästösyillä. Epäilen ja kritisoin mahdollisia kellojen siirtämisestä tulevia säästöjä.

   Tuskin kukaan pystyy säästöjä osoittamaan. Asia saattaisi olla jopa päinvastoin. Luulen vahvasti, että säästöjä voi ennemminkin tulla, jos siirtoja ei tehdä.

   Eli säädösten muuttaminen tässä asiassa ei ole yksinkertaista. Silti olisi järkevää pyrkiä poistamaan kellojen siitokäytäntö.

   Kesä- ja talviaikaan siirtymisestä on varmaan monta mielipidettä. Ja onhan vielä olemassa kultainen keskitie, jossa kelloja käännettäisiin kesä- ja talviajan välillä. Tällöin siirto olisi puoli tuntia.

   Kellojen siirtäminen edestakaisin puolivuosittain on melko turhaa.

   Keskustelu asiasta on varmasti paikallaan.

  (mielipidekirjoitukseni on julkaistu Savon Sanomissa 19.7.2014)

Pöytäkirjat vihdoin julkisiksi

Sunnuntai 13.7.2014 klo 6:26 - Minna Reijonen

   Poliittisen avoimuuden vaatiminen kannattaa. Kuopiossa napakka keskustelu aiheesta on tuottanut positiivista vaikutusta.

   Kuopion kaupunkilehti ( 5.4., s. 7) kirjoitti, kuinka pieni klikki kaupunginhallituksesta häärää Kuopion vallan ytimessä eli omistajaohjausjaostossa.

   Toukokuun valtuuston kokouksessa tein esityksen, että muutamasta jäsenestä koostuvan omistajaohjausjaoston asiat käsiteltäisiin jatkossa kaupunginhallituksessa. Tällöin käsitellyistä asioista tehtäisiin julkiset pöytäkirjat.

   Perustelin esitystäni, että omistajaohjausjaoston pöytäkirjat eivät ole julkisia. Näin ollen kaupunkilaiset ja valtuutetut eivät pääse pöytäkirjoja lukemaan. Omistajaohjausjaoston tekemistä päätöksistä ja linjauksista ei välttämättä kuntalainen tai valtuutettu voi siis lukea mistään.

   Kaupunginvaltuusto äänesti tuolloin esittämästäni asiasta. Esitykseni puolesta äänestivät perussuomalaiset ja lähes kaikki vasemmistolaiset. Äänestys kuitenkin hävittiin ja omistajaohjausjaosto säilyi ennallaan. Pöytäkirjoista ei tullut julkisia, kuten vastaavasti hallituksen pöytäkirjat olisivat olleet.

   Vaikka äänestys hävittiin, poliittinen keskustelu aiheesta jatkui. Yllätyksekseni 16.6. valtuuston kokouksessa kerrottiin, että jatkossa omistajaohjausjaoston pöytäkirjoista tehdään julkisia. Se on mielestäni yksi askel paremman avoimuuden suuntaan.

   Vaikka edelleenkin harmittaa, että kaikkien puolueiden tai edes kaikkien hallituspuolueiden edustusta ei vieläkään kyseiseen jaostoon ole kelpuutettu. Pohtia sopii, mikä on siis niiden hallituspuolueiden hallitusvastuu, joita ei ole otettu mukaan omistajaohjausjaostoon. Demokratian kannalta ei mielestäni ole tasapuolista, että osa puolueista on jätetty jaoston ulkopuolelle.

   Epäkohtien esille nostaminen voi tuoda poliittista muutosta. Avoimuus yhteisten asioiden hoidossa on tärkeä lähtökohta, johon kannattaa pyrkiä.

  ( mielipidekirjoitukseni julkaistu 28.6.2014 Kuopion kaupunkilehdessä )

Eduskuntavaaliehdokkuuteni varmistui

Sunnuntai 29.6.2014 klo 22:55 - Minna Reijonen

  Tänään saimme tietää puolueen järjestämän jäsenvaalien tulokset. Jäsenvaaleilla puolueen Pohjois-Savon jäsenet saivat äänestää valitsemiaan henkilöitä eduskuntavaalien ehdokkaiksi. Kiitän luottamuksesta ja vaalien suurimmasta äänimäärästä, eli 72 äänestä.

  Suuri äänimäärä varmisti tänään ehdokkuuteni vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.  Tästä on hyvä jatkaa.

  Tsemppiä ja voimia kaikille nyt valituille ja jatkossa valittaville ehdokkaille!

Tekovihreää laskelmointia

Torstai 26.6.2014 klo 7:34 - Minna Reijonen

   Värikuvassa lokinvalkoiseen ja virtaviivaiseen tuulimyllyyn paistaa aurinko. Samalla poutapilvet sinistä taustaa vasten harmonisesti rauhoittavat.

   Tuulivoimasta luodaan helposti mielikuvia luonnonmukaisuudesta. Saasteettomuutta ja harmittomuuta ylikorostetaan. Tuulienergialla on tekovihreä puolensa.

   Harmilliselta vaikuttaa usein tarkempien ympäristövaikutusten arviointien tekemättä jättäminen.

   Maakuntavaltuusto hyväksyi Pohjois-Savoon jopa 18 uutta tuulivoima-aluetta. Se on huikea määrä täällä sisämaan alueella, missä ei ole edes meren rannikkotuulia. Tuulivoiman lobbaus näyttää edenneen.

   Tuulibisneksessä mukana olevat tahot tuskin rakennuttavat kalliita tuulimyllyjä pelkästään hyväntahtoisuuttaan ekologisuutta ja luontoa ajatellen. Merkittävin syy tuntuu olevan energiantuottajien saamat merkittävät rahanarvoiset edut, jos edes osa energiasta tuotetaan uusiutuvalla energianlähteellä.

   Tuulimyllyjä tuntuukin kannattavan pystyttää energiamarkkinoilla muiden hyötyjen takia, vaikka myllyt itsessään tekisivätkin tappiota. Tuulibisneksessä näytetään osaavan laskelmointi.

   Huomionarvoista on, että etujen saamiseksi saman yhtiön muiden energian tuotantotapojen ei välttämättä tarvitse olla uusiutuvia.

   Asukkaille tulisi avoimemmin kertoa ikävistä puolista. Myllyjen naapuruston asukkaiden ei tarvitse edes haaveilla saavansa korvauksia maanarvon alenemisesta meluhaittojen tai kaavoituksen myötä.

   Vaikuttaa siltä, että tuulivoima-alueiden perustamisissa voidaan jopa säännönmukaisesti jättää tekemättä ympäristövaikutusten arviointeja. Tällöin lähiasukkaiden mielipide jää hyvin herkästi kuulematta.

   Ympäristövaikutusten arviointeja ei nimiitäin tarvitse tehdä, jos myllyjä ryhmään tulee alle kymmenen kappaletta tai kokonaisteho on alle 30 megawattia.

   Usein myllyjä tunnutaan suunnittelevan alueelle juuri sellainen määrä, että ympäristövaikutusten arvioinnin voi sivuuttaa. Näin näytetään ovelasti vältettävän lähiasukkaiden kuuleminen.

   Ympäristövaikutukset pitäisi arvioida aina riippumatta siitä, kuinka minen tuulimyllyn ryhmää suunnitellaan.

   Haitat tulisi korvata lähiseudun asukkaille. Haitta on yhtä suuri haitta myllyn vaikutusalueella asuvalle riippumatta siitä, montako myllyä muodostaa koko tuulivoima-alueen.

   Haitat olisi selvitettävä perusteellisesti ennen kuin lupia voimaloille myönnetään.

   Joissakin maissa myllyjä on jouduttu purkamaan haittavaikutusten takia. Siinä vaiheessa etsitään varmasti kiivaasti purkutöiden maksajaa.

   Tästä voi tulla realismia Pohjois-Savossakin, kun haitat tulevat esille tai jos tuulivoimassa mukana olemisesta ei ole enää energiayrittäjille riittävästi hyötyä.

   Kokonaiskuva näyttää ikävästi usein silktä, että tuulienergia on yhtiöiden bisneskeino saada näyttämään muu energiantuotanto ympäristöystävällisemmältä. Vihreä ei aina ole aitoa vihreyttä, vaan mukana voi olla voimakkaita keinovihreän sävyjä.

 ( Mielipidekirjoitukseni julkaistu 24.6.2014 Savon Sanomissa. Samoihin aiheisiin liittyen Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 13.6.2014 Lukijalta-palstalla julkaistiin kirjoitukseni : Kuka maksaa tuulibisneksen purkamisen? )

Kiitos OP:n vaalituloksesta!

Torstai 5.6.2014 klo 5:34 - Minna Reijonen

   Pohjois-Savon Osuuspankin edustajiston täydennysvaalit on käyty.

   Koillis-Savon seudun OP fuusioitui äskettäin Pohjois-Savon OP:hen. Vaaleissa valittiin 12 edustajiston edustajaa 56 ehdokkaasta Koillis-Savon alueelta.

Koillis-Savon Seudun OP vaikutusalueeseen kuuluivat Nilsiän alue ja Juankosken kaupunki sekä Kaavi. Samoin myös Lapinlahti ja siihen liittynyt kunta, Varpaisjärvi. Koillis-Savon Seudun OP:llä on jäsenasiakkaita myös muualla Suomessa.

   Saamani äänimäärä oli vaalien suurin.

   Lämpöinen  KIITOS  jokaisesta 323 äänestä! 

    Näissä vaaleissa seuraavaksi suurin henkilökohtainen äänimäärä oli 133 ääntä. Kaiikkiaan vaaleissa äänesti 3815 äänestäjää.

   Tuntui todella hienolle olla ääniharava paikallisen OP:n vaaleissa toista kertaa peräkkäin. Vuoden 2011 OP:n edustajiston vaaleissa sain 129 ääntä.

  On tärkeää, että edustajiston ääni kuuluu. Edustajisto edustaa asiakkaiden ja jäsenten ääntä. 

  Tuntuu siltä, että myös eduskuntavaali-innostus on herättänyt mielenkiintoni.  Olen ilmoittanut olevani kiinnostunut eduskuntavaalien ehdokasehdokkuudesta. Seuraava etappi on jäsenäänestys, jossa PerusSuomalaisten puolueen paikalliset jäsenet äänestävät haluamiaan ehdokasehdokkaita vaaliehdokkaiksi. 

  Tulevat eduskuntavaalit ovat hyvin haasteelliset puolueille. Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala ovat samaa vaalipiiriä ensimmäistä kertaa.  Toivon voimia ja intoa sekä aitoa, rehellistä tunteen paloa kaikille ehdokkaiksi aikoville.

   

   

  

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »